tiistai 28. heinäkuuta 2015

Illan tullen tuli jo yökin

Ehkä tämä virhe pitää muutaman kerran vuodessa tehdä: Antaa itsensä upota kirjaan niin, että aika menettää merkityksensä. Huono puoli on se, että kun kirja on loppu (tällä kertaa kolmelta yöllä), on unikin loppu.

Yritän liikkua kodissa hiljaa, jotta en herättäisi muita. Ulkona raakkuu aamunvirkku varis. Hitaasti nouseva aurinko värjää pilven riekaleiden vatsat valollaan. Hauras aamu on pastellia, hailakkaa keltaista ja vaaleanpunaista.

Michael Cunninghamin Illan tullen-niminen kirja on hyvä, yllätyksellinen, monipuolinen ja sujuva. Sitä lukiessa huomaa nopeasti, miten huolellisesti taustatyö on tehty esimerkiksi taidetta koskevissa asioissa. Kirja on lukemisen arvoinen. 

Jäin lukukokemuksen jäljiltä vähän hölmistyneeksi ja surulliseksi. Haikeus ei silti vienyt yöuniani, vaan se että kun uniaika menee ohi, se menee ohi. Kokemuksesta tiedän, että viimeistään päivällä alkaa nukuttaa. Nyt kuitenkin valvon ja nautin heinäkuun lopun heräilevästä aamusta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti